torstai 22. helmikuuta 2018

Pääsykoekevät munkkiluostarissa

Puolisentoista vuotta sitten päätin kääntää uuden lehden elämässäni ja hakea seuraavana keväänä Lapin yliopistoon opiskelemaan oikeustieteitä. Olin jo aiemmin kolkutellut Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan ovia, mutta he eivät minua joukkoonsa huolineet. Päätös hakea Lappiin oli koko ikänsä Helsingissä asuneelle ja Helsingin yliopistossa jo taloustiedettä opiskelevalle vaikea tehdä. Käytännössä se tarkoitti haaveiden heittämistä kahden tutkinnon samanaikaisesta suorittamisesta ja todella paljon lisävaikeutta niin perheen kuin ystävienkin kanssa yhteydenpitoon.


Totesin kuitenkin, että unelmien takia pitää tehdä uhrauksia. Jos oikeasti tahtoo opiskella oikeustieteitä niin sillä ei ole väliä missä se tapahtuu. Totesin myös, että jos aion tehdä myös työurani Helsingissä, niin on ihan tervettä opiskeluaikana käydä katsomassa, minkälaista elämä on muualla Suomessa. Ja jos kerran aikoo muuttaa pois kotikaupungistaan niin miksi ei sitten kerralla muuttaisi kunnolla erilaiseen ympäristöön, kuten Rovaniemelle.


Noin vuosi sitten vietinkin sitten elämäni yksitoikkoisinta kevättä. Koko kevään ohjelman pystyi tiivistämään kyseiseen päivärytmiin; yhdeksäksi kirjastolle, puolen päivän aikaan lounaalle ja neljältä välipalalle. Kun kirjasto meni kiinni seitsemältä, oli aika päivälliselle. Päivällisen jälkeen vielä pari tuntia tehtävien tekoa ja kertailua ennen kotiinpaluuta kymmenen aikaan. Viikkokausia yli kahdentoista tunnin päiviä, samoja aiheita tapaillen. Olin antanut itselleni luvan pitää vapaapäiviä, jos tekeminen alkaisi jossain kohtaa muuttua tehottomaksi. Niille ei kuitenkaan missään kohtaa tullut tarvetta. Aika kirjojen julkaisemisesta pääsykokeeseen on niin lyhyt, että sen jaksaisi seistä päälläänkin. Kokemuksesta tiesin, että jos en pääsisikään sisään niin eniten harmittaisi mahdollisuus jossitteluun; ”Olisinko päässyt, jos olisin lukenut joka päivä vielä tunnin enemmän? Olisinko päässyt, jos en olisikaan pitänyt niitä kolmea vapaapäivää?”

Kirjat, joita kevään aikana luin yhtä hartaasti kuin munkki Raamattua

Mitä taas tulee opiskelemiseen, niin keskeinen oppi on se, että pääsykoevaiheessa tekniikan on oltava erilainen kuin missään koulussa, johon keskimääräinen pääsykoelukija on ennen pääsykoelukemista törmännyt. Vaikka minullakin oli opiskelukokemusta yliopistossa ennen pääsykoetta, ei se auttanut tässä projektissa edes alkuun.Taloustieteen tai muun matemaattisemman alan opiskelussa yksittäisen kaavan tai mallin sisäistäminen voi viedä tuntikausia, jonka jälkeen mallin takana oleva ajatus aukeaa. Kun kerran jonkun asian on oivaltanut, niin siihen ei enää tarvitse palata. Oikeustieteellisen pääsykoemateriaali taas on helppoa yleiskielistä tekstiä, jonka keskimääräinen opiskelija ymmärtää yhdellä lukemisella. Lajin vaikeus tulee vaadittavan tarkkuuden saavuttamisessa.


Minulle korostettiin ensimmäisellä hakukerralla, kuinka tärkeää on ottaa kokonaisuudet haltuun. Jälkikäteen ajateltuna neuvo ei toiminut minulle itselleni niin hyvin. Kannustan hakijoita heti ensimmäisten selailujen jälkeen opettelemaan sääntöjä sanatarkasti ulkoa. Kokonaisuudet tulevat kyllä haltuun sitä mukaa kun yksityiskohdat alkavat kasautua. Jos yksityiskohtiin alkaa keskittyä vasta lukuprosessin puolivälin tienoilla, on auttamatta myöhässä.


Pääsykoekevät tulee jäämään mieleen elämänvaiheena, jossa elintapani olivat 
säännöllisemmät kuin ikinä ennen ja jossa koko elämän pystyi optimoimaan vain yhden 
tehtävän suhteen. Kokemus rinnastuu lähinnä luostariin tai retriittiin vetäytymiseen. Vaikka 
kevät ei tarjonnutkaan suuria elämyksiä, niin muistelen silti lämmöllä aikaa jolloin ei tarvinnut 
stressata sitä, miten saa aikansa riittämään kaikkeen. Oli ajoittain helpottavaa, kun kerrankin 
sai hyvällä omallatunnolla kieltäytyä kaikista ylimääräisistä menoista ja keskittyä vain yhteen 
asiaan.


Eemil Nuuttila

perjantai 9. helmikuuta 2018

Palo oikikseen roihuaa yhä

Ensimmäinen opiskelijavappu ystävien kanssa!
Tervehdys teille kaikille, jotka olette päättäneet hakea tai harkitsette oikeustieteelliseen hakemista tänä keväänä. Tätä postausta kirjoittaa Juulia Aholainen, 22 -vuotias toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Lapin yliopistosta. Alunperin olen kotoisin Kotkasta, mutta nykyisin hyvin rovaniemeläistynyt. Kun uusi pääsykoekevät jälleen koitti, pohdin edellisiä hakukertojani ja mitä olisin voinut tänä keväänä tehdä toisin, että tiedekunnan ovet avautuisivat. Omina pääsykoekeväinäni suorastaan janosin tietoa ihmisten oppimistekniikoista sekä erilaisista tavoista päästä sisään yliopistoon. Jokaisen tarina on niin erilainen ja siksi olen kokenut niiden lukemisen erityisen rohkaisevana.




Oma tieni oikikseen on sisältänyt kolme keskenään hyvin erilaista pääsykoekevättä. Olen oppinut niistä kaikista paljon, ja kaikki näinä keväinä saatu tieto on auttanut minua eteenpäin. Hain ensimmäisellä kerralla Helsingin oikikseen keväällä 2014 heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Sitä kevättä sävytti kuitenkin epävarmuus siitä, oliko oikeustiede edes se ala, jonka parissa haluaisin työurani viettää. Epäilys heijastui lukemiseen ja sinä kesänä en päässyt vielä opiskelemaan. Käännekohta koko myöhemmän hakuprosessin kannalta tapahtui sinä päivänä, jona tulokset tulivat. Olin yllättävän pettynyt siitä, etten ollut päässyt sisään yliopistoon ja sitä ohutta kirjekuorta katsoessani tunsin, että oikeustiede on se ala, jota haluan opiskella. Sitä kevättä seuraavan välivuoden olin töissä, ja aloitin järjestelmällisen pääsykoekevääseen valmistautumisen tällä kertaa jo hyvissä ajoin. Keväällä 2015 hain jälleen Helsinkiin, mutta lukuaika oli lyhentynyt ensimmäisen hakukerran 2,5 kuukaudesta tasan kahteen kuukauteen. Tein ajoissa lukusuunnitelman, jota aioin noudattaa pilkuntarkasti. Lukeminen sujui, mutta samalla unohdin huolehtia omasta jaksamisestani. Keskityin ainoastaan siihen, että sain päivässä tietyn sivumäärän luettua, vaikka esimerkiksi viimeisestä kolmesta tunnista ei olisikaan jäänyt mitään mieleen. En tehnyt juurikaan valmennuskurssilta saatuja tehtäviä tai kerrannut, minkä vuoksi oppiminen jäi melko pinnalliseksi. Sinä keväänä opiskelupaikka jäi tämän osaksi liiallisen yrittämisen takia saamatta.


Lapissa pystyy virkistäytymään myös sen upeassa luonnossa
Reilu kuukausi pääsykoetulosten saamisen jälkeen löysinkin itseni sitten Rovaniemeltä. Rovaniemelle minut oli saanut lähtemään isäni puheet siellä olevasta Rovala -opistosta, sekä Rovaniemen kaupunkiin muuttaneiden kehut siitä, kuinka hyvin he ovat viihtyneet paikkakunnalla. Tästä muodostuikin yksi elämäni ikimuistoisimmista vuosista. Perehtyessäni oikeustieteen opintoihin ymmärsin sen, mikä merkitys positiivisella asenteella ja oman jaksamisen kuuntelulla on sisäänpääsemiseen. Ikimuistoinen vuosi Rovaniemellä huipentui kesäkuussa 2016, kun sain tiedon siitä, että olin päässyt opiskelemaan unelmieni alaa. Tärkeimpänä antina kaikki nämä pääsykoekeväät ovat sytyttäneet minuun palon opiskella juurikin oikeustieteitä ja antaneet varmuuden siitä, että itsensä kuunteleminen on ihan yhtä tärkeää kuin itse lukeminen. Tätä kannattaa noudattaa myös sitten opiskeluaikana, ei ainoastaan pääsykoekevään aikana.

Teidän reilun yhden kuukauden lukuaikaa silmällä pitäen annan muutaman vinkin, jotka olen kokenut hyviksi pääsykoekeväänä: 1. Kertaaminen. ​Tämä on se vinkki, jonka sain valmennuskurssilta, ja jota monet pitävät itsestäänselvänä, mutta joka helposti lukemisen tuoksinassa unohtuu. Erityisesti lyhyen lukuajan kohdalla kertaamisen merkitys korostuu, kun yksityiskohdat pysyvät sen myötä paremmin muistissa. Minulla ei ollut ollut aiemmin tapana kerrata, joten en aluksi ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys sillä on. Toimivana kertauskeinona koen esimerkiksi tekniikan, jossa lukiessa teen reunamerkintöjä ja ylikorostuksia/muistilappuja keskeisimmistä/vaikeista kohdista. Illalla sitten luen nämä korostukset. Korostusten lukeminen kannattaa toistaa vielä seuraavana aamuna ennen seuraavaan aihealueeseen siirtymistä. 2. Itsensä kuunteleminen. ​Vaikka lukuaika tulee tänäkin keväänä olemaan lyhyt, itsestään huolehtimiselle on hyvä löytää myös silloin. Tähän ohjeeseen sisältyy erityisesti nukkuminen​, sillä yön aikana päivän aikana opitut asiat painuvat mieleen. Lisäksi on tärkeää pitää taukoja lukemisen lomassa ja lukea pääasiallisesti silloin, kun on pirteä ja lukeminen on mielekästä.

Juulia Aholainen
Fuksiaiset ja muut fuksihärdellin tapahtumat ovat piristysruiske alkusyksyyn!




P.S. Kannattaa käydä osallistumassa Artikla ry:n valmennuskurssien Facebookissa ja Instagramissa olevaan ihanaan ystävänpäivän arvontaan!